Pakollinen raportointi punainen silli

Yksi kommentoijistamme esitti puolustuksensa Jehovan todistajien kannalle lasten hyväksikäyttöä koskevista pakollisista ilmoituksista. Sattumalta hyvä ystäväni antoi minulle samanlaisen puolustuksen. Uskon, että se heijastaa Jehovan todistajien yleistä uskoa, ja siksi minusta tuntui, että se vaati muutakin kuin vastausta kommenttitasolla.
Tässä on puolustuksen peruste:

Kuninkaallinen komissio osoitti, että WT on jo pitkään tuottanut materiaalia kouluttaakseen ihmisiä lasten hyväksikäytön vaaroista. JW: n politiikkana on tehdä asioita sen mukaan, mitä Raamattu sanoo. Heille Raamattu on maan lakien yläpuolella, mutta ne noudattavat, jos lait eivät ole ristiriidassa Raamatun direktiivien kanssa tai rikkovat niitä.

Kahden todistajan sääntö on tarkoitettu vain seurakunnan toimien toteuttamiseen, ei oikeudellisten toimien toteuttamiseen. Vanhempien tai huoltajien tehtävänä on ryhtyä oikeustoimiin. Vaikuttaa siltä, ​​että monet vanhemmat eivät ole halunneet ilmoittaa tällaisista asioista viranomaisille, koska he eivät halunneet vaivaa. Yksi niistä asioista, joita kuninkaallinen komissio on kommentoinut, on se, että Australialla ei ole yhtenäisiä lakeja tällaisten asioiden ilmoittamisesta. Niissä valtioissa, joissa se on pakollista, JW: t ilmoittavat siitä, vaikka vanhemmat eivät haluaisi tehdä sitä.

Se ei ole ollut suuri ongelma, jonka paperit osoittivat olevan.

En halua tuoda esiin kommentoijaa, vaan vain hänen väitteensä.
Organisaatio on piiloutunut sen takana, että siellä, missä raportointi on pakollista, ne noudattavat. Tämä on punainen silli. Seurauksena on, että jos hallitus ei pidä kaikkien lasten hyväksikäyttöä koskevien tapausten ilmoittamista tarpeeksi tärkeänä pakolliseksi tekemiseen, on epäoikeudenmukaista joutua ilmoittamatta jättämisen vuoksi. Australian kuninkaallisen komission kuulemistilaisuudessa kävi ilmi, että joillakin osavaltioilla oli pakollinen raportointi ja ne kumottiin. Syynä oli, että tekemällä siitä pakollisen ihmiset ilmoittivat kaikesta pelätessään rangaistuksen. Sitten viranomaiset olivat täynnä paljon vähäpätöisiä valituksia ja viettivät niin paljon aikaa seuraten kaikkia, että he pelkäsivät, että lailliset tapaukset liukastuisivat halkeamien läpi. He toivoivat, että kumoamalla pakollinen ilmoituslaki ihmiset tekisivät oikein ja ilmoittavat oikeutetuista tapauksista. Todistajat eivät todennäköisesti odota "maallisten" ihmisten toimivan oikein, mutta miksi emme tekisi sitä, mitä viranomaiset odottavat, koska pidämme itseämme korkeammalla tasolla?
Tämän vakavan tilanteen puolustamisessa on kaksi asiaa huomiotta. Ensimmäinen on se, että vaikka pakollinen raportointilaki on voimassa, sitä sovelletaan vain väitteisiin lasten hyväksikäytöstä. Se on väitteitä emme rikoksia.  Komission asianajaja Stewart teki selväksi, että rikoksista ilmoittaminen on pakollista. Jos on olemassa selviä todisteita lasten hyväksikäytöstä - kun kahden todistajan sääntö on ollut mahdollista panna täytäntöön - meillä on rikos ja kaikista rikoksista on ilmoitettava. Jopa tapauksissa, joissa rikos on selvästi tehty, emme ole vieläkään ilmoittaneet siitä. Emme ilmoittaneet 1000-tapauksista! Mitä mahdollista puolustusta siihen voisi olla?
2^nd Asia on, että hallituksen ei pitäisi joutua tekemään niin vakavasta rikoksesta väittämistä pakolliseksi. Kaikkien lakia noudattavien kansalaisten omantunnon tulisi motivoida hänet ilmoittamaan ylemmille viranomaisille kaikista vakavista rikoksista, erityisesti sellaisista, jotka muodostavat selkeän ja nykyisen vaaran väestölle. Jos järjestö on todella halukas puolustamaan väitettä siitä, että teemme asioita Raamatun sanojen mukaan, niin miksi emme tottele Raamattua, kun osoitamme alistumista ylemmille viranomaisille yrittämällä käsitellä rikosasiat yksin? (Roomalaisille 13: 1--7)
Miksi käsittelemme tätä rikosta eri tavalla kuin missään muussa? Miksi sanomme, että se on vain perheen vastuulla?
Sanokaamme, että sisar tuli esiin ja ilmoitti vanhimmille, että hän näki vanhimman lähtevän latoista, jossa oli verta hänen vaatteissaan. Sitten hän tuli navetaan ja löysi murhatun naisen ruumiin. Menisivätkö vanhimmat ensin veljen luokse vai menisivätkö he suoraan poliisiin? Sen perusteella, miten käsittelemme lasten hyväksikäyttöä, he menisivät veljen luokse. Sanotaan, että veli kieltää edes olemisensa siellä. Vanhimmat ovat nyt tekemisissä yhden todistajan kanssa. Sen perusteella, miten käsittelemme lasten hyväksikäyttöä, veli palvelisi edelleen vanhimpana ja ilmoittaisimme sisarelle, että hänellä on oikeus mennä poliisiin. Jos hän ei, niin kukaan ei tiedä, ellei joku kompastu ruumiiseen. Tietysti tähän mennessä veli on piilottanut ruumiin ja puhdistanut rikoksen.
Jos korvaat ”murhatun naisen” ilmauksella “seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi”, sinulla on tarkka skenaario siitä, mitä olemme tehneet paitsi Australiassa, mutta ympäri maailmaa, tuhansia kertoja.
Entä jos murhaaja, jonka olemme juuri puolustaneet, osoittautuu sarjamurhaajaksi ja tappaa uudelleen? Kenellä on verisyyte kaikista murroista, jotka hän on tehnyt siitä eteenpäin? Jumala kertoi Hesekielille, että jos hän ei varoittaisi jumalattomia, jumalattomat kuolevat edelleen, mutta Jehova pyysi Hesekieliä vastuuseen vuodatetusta verestään. Toisin sanoen ilmoittamatta jättämisestä hänellä olisi verisyyte. (Hesekiel 3: 17--21) Eikö tätä periaatetta sovellettaisi, jos sarjamurhaajasta ei ilmoiteta? Tietysti! Eikö tätä periaatetta sovellettaisi myös silloin, jos lapsen väärinkäyttäjästä ei ilmoiteta? Sarjamurhaajat ja lasten hyväksikäyttäjät ovat samanlaisia ​​siinä mielessä, että molemmat ovat pakonaisia ​​toistuvia rikoksentekijöitä. Sarjamurhaajat ovat kuitenkin melko harvinaisia, kun taas lasten hyväksikäyttäjät traagisesti ovat yleisiä.
Yritämme vapauttaa itsemme vastuusta väittämällä, että noudatamme Raamattua. Mikä Raamatun raamatunkohta kertoo meille, että meillä ei ole velvollisuutta suojella seurakunnan jäseniä ja yhteisössä olevia ihmisiä hyvin vakavilta uhilta heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen? Eikö tämä ole yksi syy siihen, miksi väitämme olevamme valtuutettuja koputtamaan ihmisten ovia toistuvasti? Teemme sen rakkaudesta varoittaaksemme heitä jostakin erittäin vaarallisesta, jos he jättävät sen huomiotta. Se on väitteemme! Tekemällä tämän uskomme vapauttavan itsemme verisyystä Hesekielin mallin mukaisesti. Silti, kun uhka on vielä välittömämpi, väitämme, että meidän ei tarvitse ilmoittaa siitä, ellei niin käsketä. Tosiasia on, että maailmankaikkeuden korkein viranomainen on määrännyt meidät tekemään niin. Koko Mooseksen laki perustui kahteen periaatteeseen: rakastaa Jumalaa ennen kaikkea ja rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos sinulla on lapsia, etkö halua tietää mahdollisesta uhasta heidän hyvinvoinnilleen? Luuletteko, että naapuri, joka tiesi tällaisesta uhasta ja joka ei varoittanut sinua, osoitti rakastavanne? Jos lapsesi raiskattiin myöhemmin ja saat tietää, että naapurisi tiesi uhasta ja et varoittaisi sinua, eikö hän pitäisi häntä vastuuvelvollisena?
Esimerkissämme yksittäisestä murhan todistajasta oli rikosteknisiä todisteita, joita poliisi olisi voinut käyttää todistamaan veljen syyllisyyden tai viattomuuden, jonka todistettiin lähtevän rikoksen paikalta. Kutsumme varmasti poliisia tällaisessa tapauksessa tietäen, että meillä on keinot, joita meillä ei ole tosiseikkojen selvittämiseen. Sama pätee lasten hyväksikäyttöön. Se, että emme käytä tätä työkalua, osoittaa, että me emme todellakaan ole kiinnostuneita muista, emmekä ole kiinnostuneita Jumalan nimen pyhittämisestä. Emme voi pyhittää Jumalan nimeä tottelematta häntä. Olemme kiinnostuneita vain järjestön maineen suojaamisesta.
Emme ole asettaneet Jumalan lakia etusijalle, ja olemme herättäneet itsellemme häpeää, ja koska oletamme hänen edustavansa ja kantavansa hänen nimeään, tuomitsemme häntä. Siellä on vakavia seurauksia.

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.