"Joten kuningas sanoi minulle:" Miksi näytät niin synkältä, kun et ole sairas? Tämä ei voi olla muuta kuin sydämen synkkyys. " Siitä minä pelkäsin hyvin. ” (Nehemia 2: 2 NWT)

Tämän päivän JW-sanoma ei ole pelätä saarnata julkisesti totuudesta. Käytetyt esimerkit ovat peräisin Vanhasta testamentista, jossa kuningas Artaxerxes kysyi Nehemialta tarjoillessaan hänelle viiniä, miksi hän näytti synkältä.

Nehemia selitti rukouksen jälkeen, että hänen kaupunkinsa Jerusalem, sen muurit oli murskattu ja portit sytytetty tuleen. Hän pyysi lupaa mennä korjaamaan ne jne. Ja kuningas pakotti. (Nehemia 1: 1-4; 2: 1-8 NWT)

Toinen esimerkki, jota järjestö käyttää, on Joona, jota pyydettiin menemään kiroamaan Niniveä ja kuinka hän pakeni pois, koska hän ei halunnut tehdä sitä. Hän kuitenkin lopulta teki sen jälkeen, kun Jumala oli rangaistanut häntä, ja pelasti Niniven heidän parannuksensa aikana. (Joona 1: 1-3; 3: 5-10 NWT)

Julkaisut saarnaa avun rukoilemisen tärkeyttä ennen vastaamista, kuten Nehemia teki, ja Joonasta, että huolimatta peloistamme Jumala auttaa meitä palvelemaan Häntä.

 Mielestäni tässä on huomattavaa, että paras esimerkki, jonka JW olisi voinut käyttää, oli itse Jeesus ja hänen apostolinsa. Tietysti apostolit jätetään myös pois jättämättä Jeesusta esimerkkinä.  

Voidaan kysyä itseltään, miksi järjestö menee niin usein Israelin ajoihin etsimään esimerkkejä, kun Jeesuksen ja apostolien kristillisistä kirjoituksista löytyy parempia ja tarkoituksenmukaisempia esimerkkejä? Eikö heidän pitäisi yrittää auttaa kristittyjä keskittymään Herramme?

Elpida

En ole Jehovan todistaja, mutta olen opiskellut keskiviikko- ja sunnuntai-kokouksissa ja muistomerkissä ja osallistunut niihin noin vuodesta 2008 lähtien. Halusin ymmärtää Raamattua paremmin lukiessani sitä monta kertaa kannesta toiseen. Beroeilaisten tapaan tarkistan tosiasiat ja mitä enemmän ymmärsin, sitä enemmän tajusin, että en vain tuntenut oloni mukavaksi kokouksissa, mutta joillakin asioilla ei vain ollut minulle järkeä. Minulla oli tapana nostaa käteni kommentoidakseni, kunnes eräänä sunnuntaina vanhin oikaisi minut julkisesti, että minun ei pitäisi käyttää omia sanojani, vaan kirjoituksia, jotka kirjoitettiin artikkeliin. En voinut tehdä sitä, koska en ajattele todistajien tavoin. En hyväksy asioita tosiasiana tarkastamatta niitä. Minua todella häiritsivät muistomerkit, koska uskon, että meidän pitäisi Jeesuksen mukaan osallistua milloin tahansa, ei vain kerran vuodessa; muuten hän olisi ollut täsmällinen ja sanonut kuolemani vuosipäivänä jne. Minusta Jeesus puhui henkilökohtaisesti ja intohimoisesti kaikenlaisista roduista ja väreistä riippumatta siitä, olivatko he koulutettuja vai ei. Kun näin Jumalan ja Jeesuksen sanoihin tehdyt muutokset, se todella järkytti minua, kun Jumala käski meidän lisätä tai muuttaa Sanaa. Jumalan oikaiseminen ja Jeesuksen, voidellun, oikaiseminen on minulle tuhoisa asia. Jumalan sanaa tulisi vain kääntää, ei tulkita.
11
0
Haluaisitko ajatuksiasi, kommentoi.x