[Ws1 / 17 sivulta. 17 maaliskuu 13-19]

”Viisaus on vaatimaton.” - Pr 11: 2

Teemateksti osoittaa, että viisauden ja vaatimattomuuden välillä on vahva suhde. Jos ”viisaus on vaatimattomien kanssa”, tästä seuraa myös päinvastoin. Vaatimattomat ihmiset eivät ole viisaita eivätkä huomaamattomia.

On monia seikkoja, jotka meidän tulisi pitää mielessä, kun tarkistamme tätä artikkelia, ja kiusallisten ominainen valinta on yksi niistä.

Avainkohdat

Kysymys aloituskohdista on: Miksi Jumala hylkäsi kerran vaatimattoman miehen?

Tarkasteltava mies on Israelin muinaiskansan kuningas Saul.

Tässä on tärkeä asia muistaa. Puhumme kansakunnan huippumiehestä. Tämä mies, joka hallitsi koko Jehovan muinaista organisaatiota, suoritti ”oletettujen tekojen sarja”Ja sen seurauksena asiat menivät huonosti, erittäin huonosti sekä hänelle että organisaatiolle. Kappale 1 osoittaa, että hän toimi vaatimattomasti ja ylpeästi tekemällä asioitahänellä ei ollut valtuutta tehdä."

Toinen mielessä pidettävä asia on, että Jehova yritti korjata kuningas Saulin, mutta parannuksen sijaan hän teki tekosyitä.

Joten tarkistaa:

  1. Kuvernööri
  2. Tuli epätoivoiseksi tekemällä luvattomia asioita
  3. Tehti tekosyitä, kun Jumala oli varoittanut
  4. Sitten menetti Jumalan hyväksynnän, tapettiin ja kansakunta kärsi.

Näyttääkö jokin näistä tutuilta? Ehkä ei. Jatketaan:

Kappale 4 määrittelee ”räikeät teot" kuten "kun joku ihmeellisesti tai käsittämättömästi tekee jotain, jota hänellä ei ole valtuutta tehdä."Ymmärtämyksemme"räikeät teotKappaleessa 5 luetellaan kolme tärkeää elementtiä.

  1. Arvioitu jättää kunnioittamatta Jehovaa.
  2. Toimimalla viranomaisensa ulkopuolella hän luo konfliktin muiden kanssa.
  3. Nolo ja nöyryytys seuraavat oletettavia tekoja.

Koska vaatimattomuuden puute johtaa oletettuihin tekoihin, kappale 8 kertoo meille, että varoitusmerkkejä on varoitettava:

  1. "Saatamme ottaa itseämme tai etuoikeuksiamme liian vakavasti."
  2. "Saatamme kiinnittää huomiota itseämme sopimattomilla tavoilla."
  3. "Saatamme puolustaa vahvoja mielipiteitä yksinomaan kantamme, yhteytemme tai henkilökohtaisen ajattelumme perusteella."

Tarkennuksen muuttaminen

Tässä ja seuraavassa artikkelissa keskitytään siihen, kuinka keskimääräinen Jehovan todistaja voi kehittää ja ylläpitää vaatimattoman asenteen ja välttää ylivaltaisia ​​tekoja. Artikkeleissa annetut Raamatun esimerkit viittaavat kuitenkin merkittäviin henkilöihin, kuten kuningas Sauliin. Mitä tapahtuu, kun kiinnitämme huomiota Jehovan todistajien järjestön merkittäviin henkilöihin? Mitä tapahtuu, kun katsomme kuningas Saulin nykypäivän vastaavuutta, niitä miehiä, jotka hallitsevat nykyään yli kahdeksan miljoonan "mahtavaa kansaa"?

Aloitetaan viimeisestä kohdasta: 10) “Saatamme puolustaa vahvoja mielipiteitä yksinomaan kantamme, yhteytemme tai henkilökohtaisen ajattelumme perusteella."

Sopiiko tämä hallintoelimen mielipiteisiin tai opetuksiin? Otetaan esimerkiksi oikeusjärjestelmä, jota hallintoelin tukee; tai vuoden 1914 opetus alkuna Kristuksen läsnäololle; tai usko siihen, että suurin osa Jehovan todistajista ei voi kutsua Jeesusta välittäjäänsä. Jos olet eri mieltä näistä tai kaikista näistä; ja jos voisit todistaa ymmärryksesi Raamatusta ja kertoa muille havainnoistasi, mikä olisi sinulle tulos?

Piirin- ja piirinvalvojille lähettämän kirjeen mukaan, joka laadittiin syyskuussa 1st, 1980, sinut voidaan erottaa.

"Siksi, jos kastettu kristitty luopuu Jehovan opetuksista, kuten uskollinen ja huomaamaton orja on esittänyt [nyt synonyymi hallintoelimelle], ja uskoo edelleen muihin oppeihin Raamatun väitteistä huolimatta, sitten hän luopuu."

Jonkun rankaiseminen erimielisyydestäsi, varsinkin jos he ovat oikeassa, on varmasti ”puolustaa vahvoja mielipiteitä yksinomaan sijaintisi, yhteytesi tai henkilökohtaisen ajattelusi perusteella."

Hallintoneuvoston kannattaja väittää todennäköisesti, että nämä eivät ole mielipiteitä, vaan Jumalan sanaan perustuvia opetuksia. Jos näin olisi, niin miksi hallintoelin ei tarjoa heille raamatullista perustaa? Lausunto on loppujen lopuksi perusteeton usko.

Jatkakaamme keskusteluamme järjettömyyden ja olettamuksen merkeistä.

Palataksemme 10 pisteeseen, olemme jo todenneet, että hallintoelin on samanlaisessa auktoriteetissa kuin kuningas Saul (kohta 1). Entä kohta 2? Ovatko he ylittäneet Jumalan antaman valtuuden? Ovatko he toimineet ennakkoluulottomasti tekemällä asioita, joita Jehova ei ole valtuuttanut tekemään?

Jeesus kertoi selvästi opetuslapsille, ettei heillä ollut valtuuksia tietää paluun aikoja ja vuodenaikoja henkisen Israelin kuninkaana, Suur-Daavidina.

"Joten kokoontuessaan he kysyivät häneltä:" Herra, palautatko sinä tällä hetkellä Israelin valtakunnan? " 7 Hän sanoi heille: ”Ei teille kuulu tuntea aikoja tai vuodenaikoja, jotka Isä on asettanut omaan lainkäyttövaltaansa.” (Ac 1: 6, 7)

Hallintoneuvosto ei ole koko organisaation historian ajan ottanut huomioon tätä selkeää määräystä. He väittivät, että vuosi 1914 olisi suuren ahdistuksen ja Harmagedonin alku, ja väittivät sitten, että vuosi 1925 merkitsisi Kristuksen paluuta, sitten vuosi 1975 merkitsisi Kristuksen paluuta, ja väittävät nyt, että nykyiset hallintoelimen jäsenet eivät kuole ennen Kristus palaa. Tämä on selvästi ylpeä teko, koska heillä ei ole valtuuksia tietää näitä asioita. Tämä hulluus on aiheuttanut hämmennystä heille ja yleensä Jehovan todistajille (kohta 7) ja herättänyt häpeää Jehovan, Jumalan, jota he väittävät edustavansa, nimeen (kohta 5).

Kuten Jehova käytti sellaisia ​​profeettoja kuin Jeremia ja Jesaja, henkivoidellut kristityt ovat neuvoneet ja varoittaneet hallintoneuvostoa tien virheistä, mutta he anteeksi tällaiset fiaskot (kohta 3) vain hyväntahtoisten epätäydellisten yksilöiden seurauksena. samalla kun he jatkavat päinvastoin heidän ylimielistä toimintatapaansa. Todiste siitä, ettei parannusta ole, tulee vainosta, jota he käyvät jokaisen, joka on eri mieltä, käyttäen eroamisase keinona mykistää kaikki protestina esitetyt äänet. Tämä ylpeä kurssi aiheuttaa tarpeetonta konfliktia eikä loppua pahalle lehdistölle, joka heijastaa jälleen Jumalan nimeä, jonka heidän oletetaan kantavan ja edustavan (kohdat 5 ja 6).

Kaikkien edellä mainittujen seikkojen, samoin kuin 8: n ja 9: n, voidaan nähdä soveltuvan viime vuosina yhdeksi Jehovan todistajien historiassa tapahtuneista merkittävimmistä surkeuden tekoista: Hallintoelimen oletettavasti itsenäinen julistus uskollinen ja huomaamaton orja, jonka Jeesus Kristus on hyväksynyt ja nimittänyt.

Jeesus antoi meille tämän periaatteen:

"Jos todistan vain itsestäni, todistani ei ole totta." (Joh 5: 31)

Jehova ja Jeesus eivät selvästikään todista hallintoneuvoston ns. Nimittämistä; vain he ovat. Lisäksi Jeesus tekee selväksi, että tapaaminen tapahtuu vasta hänen saapuessaan, mikä hänen on vielä tehtävä. Julistaminen julkisesti nimitetyksi korkeimmalle toimistolle, jonka ihmisille on koskaan annettu, tarkoittaa selvästi, että suhtaudutaan itseensä ja etuoikeuksiinsa liian vakavasti (kohta 8) ja kiinnitetään huomiota itseään sopimattomilla tavoilla (kohta 9).

En voi muistaa itse tuomitsemista Vartiotorni tutkimusartikkeli viimeaikaisessa muistissa.

Kohdan 8 lopussa on huomattava pala ironiaa: “Usein, kun toimimme näin, emme ehkä edes tiedä, että olemme ylittäneet rajan vaatimattomuudesta ennakkoluuloisuuteen."

Tämä itsensä tuomitseminen on selvästi tahdotonta, mutta havainnolliselle silmälle se antaa lisää todisteita siitä, kuinka huolellisia meidän on olla näiden miesten opetuksen hyväksymisessä ilman huolellista ja perusteellista Raamatun tutkimista.

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.
    10
    0
    Haluaisitko ajatuksiasi, kommentoi.x