Viikon keskipäivän kokouksen kommentit - huhtikuu 14, 2014

Seurakunnan kirjan tutkimus:

Luku 5, par. 18-21, laatikko s. 55

Teokraattinen ministerikoulu

Raamatun lukeminen: Exodus 11-14
Jehova tuo viimeisen ruton. Hän olisi voinut tehdä tämän alussa; todella voimakas osoitus hänen voimastaan ​​lyödä egyptiläisiä heidän selkänsä, mutta hän päätti tehdä niin vähitellen. Hän olisi voinut vain kävellä kansansa Egyptistä pois ilman verenvuotoa lainkaan käyttäen voimakkaita enkeleitään näkymättöminä vartijoina. Hänen tarkoituksensa ei kuitenkaan ollut vain vapauttaa kansansa. Heidät oli orjuutettu vuosia, julmat tehtävämiehet väärinkäyttivät heitä jopa kumartuen pikkulasten tappamiseen. Oikeus vaati vaatia kostoa. Mutta siellä oli enemmän. Ajan ja tulevaisuuden maailma tarvitsi oppia, että Jehova on kuningas ja ettei Hänen lisäksi ole muita jumalia. Silti Hän antoi egyptiläisille tien ulos. Faarao olisi voinut yksinkertaisesti hyväksyä ja säästää kansansa kaikenlaista tuskaa. Ollessaan ylpeä ja tahtovainen, hänen käytöksensä osoittaa jälleen yhden epäonnistumisen ihmisten hallitsemisessa: Ihmiset kärsivät hallitsijansa tyhmyydestä. Onko mitään muuttunut?
Uusi tangentti: En tiedä kuinka monta kertaa olen lukenut tämän tilin, mutta en koskaan tajunnut, että Punaisenmeren tapaus tapahtui yöllä, vaikka 14.Mooseksen kirja 20: 25-XNUMX osoittaa sen selvästi. Luulen voivani syyttää siitä Cecil B.DeMillea ja Hollywoodin kuvien voimaa. Minulle on nyt järkevämpää, että egyptiläiset eivät näe vesiseiniä astuessaan kuivuneeseen Punaisenmeren pohjaan. Aamuun mennessä oli jo liian myöhäistä, ja vaikka he halusivatkin paeta, Jehovan enkelit tekivät sen mahdottomaksi.
Ei. 1: Exodus 12: 37-51
Kuinka ajoissa Raamatun lukeminen tällä viikolla muistelemme Kristuksen kuolemanmuistosta, jonka tyypillinen oli pääsiäislammas.
Ei. 2: Mitä tapahtumia liittyy Kristuksen läsnäoloon? - s. S. 344 par.1-5
Raamatussa lainattujen pyhien kirjoitusten mukaan perustelut kirja, jotkut tapahtumista, jotka liittyvät Kristuksen läsnäoloon, ovat uskollisten kristittyjen ylösnousemusta, jotka nousevat taivaaseen samalla kun heidän elävät kollegansa muuttuvat ja liittyvät heihin. (1 Thess. 4: 15, 16 - Ei ole vielä tapahtunut.) Kansakunnat tuomitaan ja lampaat ja vuohet erotetaan toisistaan. (Matto. 25: 31-33 - Ei ole vielä tapahtunut.) Niitä, jotka aiheuttivat ahdistusta Kristuksen voidelluista, rangaistaan. (2 Thess. 1: 7-9 - Ei ole vielä tapahtunut.) Paratiisin alku. (Luke 23: 42, 43 - Ei ole vielä tapahtunut.)
Jälleen, mukaan perustelut kirja, nämä kaikki ovat tapahtumia, jotka liittyvät Kristuksen läsnäoloon. Mielestäni voimme kaikki olla samaa mieltä tämän kanssa. Nämä ovat myös kaikkia tulevia tapahtumia.
Muuten, me myös opetamme, että Kristuksen läsnäolo tapahtui 100 vuotta sitten.
Tätä opetetaan 110,000-seurakunnissa ympäri maailmaa, ja ihmettelen, huomaako kukaan huomaamaan räikeän epäjohdonmukaisuuden.
Ei. 3 Abner - ne, jotka elävät miekalla, kuolevat miekalla - se-1 s. 27-28
Tämä on rikas historiallinen kertomus, josta voidaan oppia monia oppitunteja. Tälle puheelle valittu teema ei kuitenkaan kuulu niihin. Jeesuksen sanoja Pietarille Johanneksen 18: 10: ssä ei ollut tarkoitettu kattamaan kaikkea väkivaltaa. Jotkut väkivaltaisuudet ovat oikeudenmukaisia. Jeesus itse ottaa miekan ja teloittaa sillä jumalattomat. Jehova käski israelilaisia ​​hävittämään kanaanilaiset. Abner oli asianmukaisesti nimitetty armeijan päällikkö. David oli soturi. Kaikki käyttivät miekkoja ja jotkut kuolivat niiden avulla, kun taas toiset elivät vanhuuteen.
Mitä ehdotamme tällä valitulla teemalla? Että Abnerin olisi pitänyt kieltäytyä kuninkaan nimityksestä palvelemaan armeijan päällikönä peläten, että hän kuolisi miekkaan? Pitäisikö Daavidin hylätä Samuelin voitelunsa, koska se merkitsisi miekan ottamista ja siten kuolemaa sillä. Abnerin synti ei ollut eläminen miekalla, vaan väärän miehen tukeminen. Jumala voiteli Saulin. Niin oli David. Saulin kuoleman jälkeen Abnerin olisi pitänyt tukea äskettäin voideltua kuningasta. Sen sijaan hän yritti asentaa kilpailijansa ja teki näin vastustaessaan Jumalaa.

Palvelukokous

15 min: Hyödynnä 2014-vuosikirja
Tämä on illan ”hauskaa numeroilla” -osa, jossa vakuutamme Jehovan siunauksen organisaatiolle nopean numeerisen kasvumme perusteella.
Katsotaan.
Meillä oli 277,344 kastettu 2013: ään. Yli neljännes miljoona! Vaikuttava, eikö niin? Kuitenkin vertaamalla 2012: n julkaisijoiden keskimääräistä lukumäärää 2013: iin, kasvu näyttää vain 150,383: lta. Mitä tapahtui kadonneelle 126,961: lle? Kuolema? 7,538,994-julkaisijat raportoivat 2012-julkaisussa. Vuotuisen kuolleisuuden ollessa 8 / tuhat voimme vähentää 60,000: n tuosta määrästä. Se jättää noin 67,000: n huomioimatta. Niiden on oltava joko poistuneita tai vain lopettaneet ilmoittamisen. Se on kuin menettäisi lähellä 700-seurakuntia vuodessa!
Jos nyt arvioit kasvuvauhtia ja vertaat sitä väestönkasvuun maissa, joissa saarnaamme, huomaat, että emme edes pysy tahdilla. Me eroamme! Mutta se pahenee entisestään. Kuinka moni 150,000 uudesta on kentältä? Me kaikki näemme kasteen ehdokkaiden seisovan edustajakokouksissa. Kuinka monta Jehovan todistajien lasta on? Otetaan varovainen ja sanotaan puoli, vaikka luku on todennäköisesti korkeampi. Tämä tarkoittaa, että 75,000 tuli organisaatioon kenttäpalvelusta viime vuonna. Okei, vietimme nyt 1.8 miljardia tuntia saarnaamistoimintaan 2013: ssä. Se on 24,000 tuntia uutta jäsentä kohti, tai jos työ tehdään työviikkojen perusteella 40 tuntia viikossa, se tarkoittaa vajaat 12 vuotta saarnaamista ehdokasta kohti!
Nyt, jos se pelastaa ihmishenkiä, meillä ei pitäisi olla mitään ongelmaa käytetyn ajan kanssa. Jeesus ei kuitenkaan käskenyt mennä ovelta ovelle. Hän käski meidän tehdä opetuslapsia. Jos sinulle annetaan tehtävä ja harkintavalta tehdä se haluamallasi tavalla, eikö sinä halua käyttää tehokkainta tapaa raportoidaksesi pomollesi - tässä tapauksessa Herrallemme Jeesukselle Kristukselle - että Olen ollut fiksu ja tehnyt parhaansa? Näyttää siltä, ​​että olemme tekemisissä saarnan kanssa "tee työtä". Näyttää olevan kiireinen. Kuinka usein olet ollut ulkona kenttätyössä, neljä autoryhmässä, matkustanut ympäriinsä tekemällä vastakäyntejä ihmisille, jotka olemme vierailleet vuosia, jopa vuosikymmeniä. Meillä oli tapana kutsua heitä aikakauslehtireiteiksi, koska olimme vähän enemmän kuin toimitusmiehet. Nimi on muuttunut, mutta ei paljon muuta.
Meidän tulisi olla innokkaita saarnaamistyössä. Kukaan ei kiistä sitä. Meidän pitäisi pyrkiä tekemään opetuslapsia. Kuka olisi eri mieltä? Se on Kristuksen käsky. Kysymys kuuluu: Menemmekö se oikealle tielle vai onko parempi tapa sulkea perinteeseen sidotut silmämme? Tapa, joka johtaa suurempaan kasvuun ja aikamme tehokkaampaan käyttöön? Jätän sen avoimeksi kysymykseksi.
Tiedän vain, että emme ole edes halukkaita kokeilemaan mitään muuta. Miksi? Koska uskomme pelastuksemme olevan sidottu tunteihin, jotka vietämme ovia koputtamalla. Tavalliselle Jehovan todistajalle ovelta ovelle kulkeminen on todellisen kristinuskon tunnusmerkki. Tavalliselle Jehovan todistajalle hänen pelastuksensa on sidottu siihen, kuinka kauan hän viettää ovelta ovelle käymistä.
15 min: “Ministeritaidoidemme parantaminen - hyödyllinen seuralainen

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.