[Tämä ei ole niinkään viesti kuin avoin keskusteluaihe. Vaikka jaan täällä mielipiteitäni tämän foorumin kaikille lukijoille, olen tyytyväinen muihin näkökulmiin, mielipiteisiin ja elämänkokemuksesta saatuun näkemykseen. Kommentoi tätä aihetta vapaasti. Jos olet ensimmäistä kertaa kommentoija, älä epätoivo, että kommenttisi ei näy heti. Kaikkien ensimmäistä kertaa kommentoijien kommentit tarkistetaan ennen niiden hyväksymistä. Tämä tehdään vain keinona suojata foorumia väärinkäytöksiltä ja pitää kaikki keskustelut aiheesta. Suhtaudumme myönteisesti anteeksi ja kaikkiin ajatuksiin, jotka auttavat ymmärtämään paremmin Raamatun totuutta, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa hyväksytyn opin kanssa.]
 

Olemme kaikki nähneet tämän piirikokouksessa ja piirikonventtiohjelmissa: Haastattelu tai henkilökohtainen kokemus, jossa veli tai sisar kertoo kuinka he pystyivät tienraivaajana tai pysymään kokoaikaisessa palveluksessa lähes ihmeellisen vastauksen vuoksi rukoukseen. Tällaisten kertomusten liikuttamana monet ovat myös tavoittaneet tienraivaajapalvelua uskoen, että myös heillä on rukouksiinsa vastaus. Kuinka outoa on se, että se, jonka tarkoituksena on kannustaa muita suurempiin innostustöihin, johtaa usein päinvastoin - masennukseen, hylkäämisen tunteisiin, jopa syyllisyyteen. Tulee siihen pisteeseen, että jotkut eivät edes halua kuulla eikä lukea enää näitä 'kohottavia' kokemuksia.
En epäile, että meillä kaikilla on omakohtaista tietoa tällaisista tilanteista. Ehkä olemme jopa kokeneet ne itse. Minulla on hyvä ystävä - 60-vuotiaiden ikätovereideni - joka yritti vuosia pysyä kokopäiväisessä palveluksessa säästöjensä vähentyessä. Hän rukoili lakkaamatta jonkinlaista osa-aikatyötä, joka antaisi hänelle mahdollisuuden jatkaa tienraivausta. Hän pyrki kaikin tavoin turvaamaan tällaisen työpaikan. Kuitenkin äskettäin hänen oli luovuttava ja tehtävä kokopäiväistä työtä varatakseen vaimolleen (joka jatkaa tienraivaajana) ja itselleen. Hän tuntee lannistuneena ja hämmentyneenä siitä, että niin monien menestystarinoiden edessä hänen omat rukouksensa menivät vastaamatta.
Syy ei tietenkään voi olla Jehova Jumalalla. Hän pitää aina lupauksensa ja rukouksiin liittyen hän on luvannut tämän meille:

(Mark 11: 24) Tämän vuoksi sanon, että kaikki asiat, joita Rukoilet ja pyydä, usko että olet käytännössä saanut, ja sinulla on ne.

(1 John 3: 22) ja mitä me pyydämme, me saamme häneltä, koska seuraamme hänen käskyjään ja teemme asioita, jotka ovat hänen mielestään miellyttäviä.

(Sananlaskut 15: 29) Jehova on kaukana jumalattomista, mutta hän kuulee vanhurskaiden rukouksen.

Tietysti, kun Johannes sanoo: "mitä tahansa pyydämme, saamme häneltä ...", hän ei puhu absoluuttisessa mielessä. Syöpään kuoleva kristitty ei paranna sitä ihmeellisesti, koska nyt ei ole Jehovan aika vapauttaa maailma sairauksista. Jopa rakkain Poikansa rukoili asioista, joita hän ei saanut. Hän tunnusti, että haluamasi vastaus ei ehkä ollut sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. (Mt 26:27)
Joten mitä sanon ystävälleni, joka "noudattaa Jumalan käskyjä" ja "tekee hänelle miellyttäviä asioita"? Anteeksi, et ole Jumalan tahto, että jatkat tienraivaajana? Mutta eikö se lentää jokaisen kokoonpano- ja kokousohjelman edessä, jota meillä on ollut siitä lähtien ... no, koska aloin käydä heidän luonaan, kun maa oli jäähtymässä.
Tietenkin voisin aina tulla esiin jotain hämmentävää, kuten: "Joskus vastaus rukoukseen on" ei ", vanha chum." Jep, se tekisi kaiken paremmaksi.
Otetaan hetki puhumaan tähän vähäpätöiseen lauseeseen, joka näyttää tulleen myöhäisen kristilliseen kansankieliimme. Se näyttää olevan peräisin fundamentalistikristityiltä. Tällaisella sukutaululla meidän olisi parempi antaa sille tarkkaa valvontaa.
Johannes tekee selväksi, että mitä tahansa pyydämme, se myönnetään niin kauan kuin täytämme Raamatun ehdot. Jeesus kertoo meille, että Jumala ei anna meille skorpionia, kun pyydämme munaa. (Lu 11:12) Sanomme, että jos tottelemalla Jumalaa ja palvelemalla häntä uskollisesti, pyydämme jotain selvästi hänen tahtonsa mukaista, hän saattaa silti sanoa Ei? Se tuntuu mielivaltaiselta ja kapriisilta, eikä selvästikään siltä, ​​mitä Hän on luvannut meille. 'Olkoon Jumala todettu totuudeksi, vaikka jokainen ihminen olisi valehtelija.' (Ro 3: 4.) Ongelma on tietysti meissä. Tässä asiassa on jotain vikaa.
On olemassa kolme kriteeriä, jotka on täytettävä, jotta rukouksiin vastataan.

1. Minun on noudatettava Jumalan käskyjä.
2. Minun on tehtävä hänen tahtonsa.
3. Pyyntöni on yhdenmukaistettava hänen tarkoituksensa tai tahtonsa kanssa.

Jos kaksi ensimmäistä täytetään, syy rukoukseen jätetään vastamatta tai kenties - sanomalla se tarkemmin - syy siihen, miksi rukoukseen ei vastata haluamallasi tavalla, on, että pyyntömme ei ole yhdenmukainen Jumalan tahdon kanssa.
Tässä on hiero. Meille kerrotaan yhä uudelleen, että tienraivaus on Jumalan tahto. Ihannetapauksessa meidän kaikkien pitäisi olla tienraivaajia. Kun se on rummutettu lujasti meihin, tietysti meistä tulee pettyneitä, jos rukouksemme Jehovan apua varten tienraivaajana näyttävät jäävän vastaamatta.
Koska Jumala ei voi valehdella, viestissämme täytyy olla jotain vikaa.
Ehkä jos lisäämme kaksi pientä sanaa kohtaan 3, voimme ratkaista tämän epäonnistuneiden rukousten ymmärtämisen. Entä tämä:

3. Pyyntöni on yhdenmukaistettava hänen tarkoituksensa tai tahtonsa kanssa minulle.

Meillä ei yleensä ole tapana ajatella tällä tavalla, vai mitä? Ajattelemme globaalia, organisatorista, kokonaiskuvaa ja kaikkea muuta. Se, että Jumalan tahto voidaan pienentää yksilötasolle, saattaa tuntua oivaltavalta. Silti Jeesus sanoi, että jopa pään hiukset on numeroitu. Silti onko tämän väitteen esittämiselle raamatullista perustaa?

(1 Corinthians 7: 7) Mutta toivon, että kaikki miehet olisivat sellaisia ​​kuin minä itse olen. Siitä huolimatta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yksi tällä tavalla, toinen tällä tavalla.

(1 Corinthians 12: 4-12) Nyt on olemassa erilaisia ​​lahjoja, mutta siellä on sama henki; 5 ja on olemassa erilaisia ​​ministeriöitä, ja silti on sama Herra; 6 ja operaatioita on erilaisia, ja silti sama Jumala suorittaa kaikki toiminnot kaikissa henkilöissä. 7 Mutta hengen ilmentymä annetaan jokaiselle hyödyllisessä tarkoituksessa. 8 Esimerkiksi yhdelle annetaan viisauden hengen puhe, toiselle saman hengen mukainen tiedon puhe, 9 toiseen uskoon saman hengen kautta, toiselle lahjoille parannuksille saman hengen kautta, 10 jälleen kerran voimakkaiden teosten operaatioille, toiselle profetoinnille, toiselle inspiroituneiden lausuntojen havainnoinnille, toisille eri kielille ja kielten toiselle tulkinnalle. 11 Mutta kaikki nämä toiminnot, jotka yksi ja sama henki suorittaa, tekevät jakautumisen kullekin vastaavasti juuri niin kuin haluaa. 12 Sillä niin kuin ruumis on yksi, mutta siinä on paljon jäseniä, ja kaikki sen ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monia, ovat yksi ruumis, niin on myös Kristus.

(Efesolaisille 4: 11--13). . Ja hän antoi toiset apostoleina, toiset profeetoiksi, toiset evankelioijiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12 pyhien sopeutumiseen, ministerityöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13 kunnes me kaikki saavutamme Jumalan Pojan, täysikasvuisen ihmisen, uskon ja tarkan tiedon ykseyden siihen Kristuksen täyteyteen kuuluvan suuruuden mittaan;

(Matthew 7: 9-11) Itse asiassa, kuka on se mies, jonka keskuudessasi poika pyytää leipää - ei hän anna hänelle kiven, eikö niin? 10 Tai ehkä, hän kysyy kalaa - eikö hän anna hänelle käärmettä? 11 Siksi, jos tiedät kuinka antaa hyviä lahjoja lapsillesi, vaikka olette jumalattomia, kuinka paljon enemmän taivaassa oleva Isäsi antaa hyviä asioita niille, jotka sitä pyytävät?

Tästä saamme, että meillä kaikilla on lahjoja Jumalalta. Meillä kaikilla ei kuitenkaan ole samoja lahjoja. Jehova käyttää meitä kaikkia eri tavoin, mutta kaikki samaan päämäärään: seurakunnan rakentamiseen. Tämä ei ole kaikille sopiva organisaatio.
Juuri mainituissa Matteuksen jakeissa Jeesus käyttää isän ja lastensa suhdetta havainnollistaakseen tapaa, jolla Jehova vastaa rukouksiimme. Kun minulla on ollut vaikeuksia ymmärtää jotakin Jehovasta tai suhteestamme häneen, olen usein havainnut, että rakkaan lapsen kanssa tekemisissä oleva ihmisen isä on eniten hyötyä.
Jos minä kuin tuo lapsi tuntuisin puutteelliselta; jos minusta tuntuisi, että Jumala ei voisi rakastaa minua samalla tavalla kuin muita lapsiaan, voisin perustellusti haluta tehdä jotain ansaitakseni hänen rakkautensa. Tajuamatta, kuinka paljon Jehova jo rakastaa minua, voisin perustella, että tienraivaus on vastaus. Jos olisin tienraivaaja, voisin ainakin mielessäni olla varma Jehovan hyväksynnästä. Kannustamani tuloksiin, jotka muut väittävät saavansa rukouksen kautta, minäkin voisin alkaa rukoilla lakkaamatta tienraivaajana. On monia syitä tienraivaajaan. Jotkut tekevät sen siksi, että rakastavat palvelua tai yksinkertaisesti siksi, että rakastavat Jehovaa. Toiset tekevät sen, koska he etsivät perheen ja ystävien hyväksyntää. Tässä tilanteessa tekisin sen, koska uskon, että Jumala hyväksyisi minut, ja minusta tuntuisi vihdoin hyvältä itsestäni. Olisin onnellinen.
Se on todella kaikki mitä rakastava vanhempi haluaa lapselleen, että hän olisi onnellinen.
Jehova, täydellinen vanhempi, saattaa tarkastella pyyntöäni äärettömällä viisaudellaan ja ymmärtää, että tapauksessani päädyin onnettomuuteen, jos olisin tienraivaaja. Henkilökohtaisten rajoitusten takia tuntuu siltä, ​​että tunneittainen vaatimus on liian vaikea. Pyrkimys sen tekemiseen saattaa johtaa siihen, että menen ulos laskemaan aikaa sen sijaan, että aikaisin laskea. Lopulta antaisin ja tunsin itseni vieläkin pahemmalta tai ehkä jopa tunsin Jumalan pettäneen.
Jehova haluaa minun - hän haluaa meidän kaikkien - olevan onnellisia. Hän saattaa nähdä minussa jonkin lahjan, joka voisi hyödyttää muita seurakunnassa ja johtaa omaan onnii. Loppujen lopuksi Jehova ei laske tunteja; hän lukee sydämiä. Tienraivauspalvelu on keino saavuttaa, yksi monista. Se ei ole päämäärä sinänsä.
Joten Hän voi vastata rukoukseeni pyhän hengen hienovaraisella tavalla, joka ohjaa lempeästi. Olen kuitenkin sydämessäni niin vakuuttunut siitä, että tienraivaus on vastaus, että jätän huomiotta oven, jonka hän avaa minulle, ja etenen yksimielisesti eteenpäin kohti päämäärääni. Tietysti saan paljon positiivista vahvistusta kaikilta ympärilläni, koska "teen oikein". Loppujen lopuksi epäonnistun kuitenkin omien rajoitusten ja puutteiden takia ja pääsen huonommin kuin ennen.
Jehova ei aseta meitä epäonnistumiseen. Jos rukoilemme haluamamme puolesta, meidän on oltava valmiita etukäteen vastaukseen, jota emme ehkä halua, aivan kuten Jeesus oli Getsemanen puutarhassa. Kristikunnan ihmiset palvelevat Jumalaa haluamallaan tavalla. Meidän ei pitäisi olla sellaisia. Meidän tulisi palvella häntä niin kuin hän haluaa meidän palvelevan häntä.

(1.Pietari 4:10). . .Käytä sitä suhteessa siihen, kuinka jokainen on saanut lahjan palvelemalla toisiaan hienoina hoitajina Jumalan ansaitsemattomasta ystävällisyydestä, joka ilmaistaan ​​eri tavoin.

Meidän on käytettävä hänen antamaansa lahjaa eikä pidä kateutta toista hänen saamastaan ​​lahjasta.

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.
    7
    0
    Haluaisitko ajatuksiasi, kommentoi.x