Hyppään vähän aseeseen ja kommentoin ensi viikon tapahtumia Vartiotorni. Kyseinen artikkeli on ”Pettäminen - ajan vahingollinen merkki!”. Pettämistä ja epälojaalisuutta käsittelevän artikkelin yhteydessä meillä on tämä oudosti häiritsevä kohta:
10 Toinen hyvä esimerkki, jota tarkastelemme, on apostoli Pietari, joka ilmaisi uskollisuutensa Jeesukselle. Kun Kristus käytti graafista, esittävää kieltä korostaakseen uskon käyttämisen tärkeyttä pian uhrautuvaan lihaan ja vereen, monet hänen opetuslapsistaan pitivät hänen sanansa järkyttävänä, ja he jättivät hänet. (John 6: 53-60, 66) Joten Jeesus kääntyi 12-apostoliensa puoleen ja kysyi: ”Etkö myöskään halua mennä, vai mitä?” Pietari vastasi: “Herra, kenen puoleen menemme? Sinulla on sanoja iankaikkisesta elämästä; ja olemme uskoneet ja tulleet tietoisiksi siitä, että olet Jumalan Pyhä. ”(John 6: 67-69) Tarkoittiko tämä, että Pietari ymmärsi täysin kaiken, mitä Jeesus oli juuri sanonut tulevasta uhrauksestaan? Luultavasti ei. Silti Pietari päätti olla uskollinen Jumalan voidellulle Pojalle.
11 Pietari ei perustellut sitä, että Jeesuksella tulisi olla väärä käsitys asioista ja että jos annettaisiin aikaa, hän uusisi sen, mitä oli sanonut. Ei, Pietari tunnisti nöyrästi, että Jeesuksella oli ”iankaikkisen elämän sanoja”. Samoin tänään miten reagoimme, jos kohtaamme kristillisissä julkaisuissamme kohtaan ”uskollinen varapuheenjohtaja”, jota on vaikea ymmärtää tai joka ei vastaa ajattelumme. ? Meidän pitäisi yrittää kovasti saada käsitys siitä, sen sijaan, että vain odotettaisiin, että tapahtuu muutos näkökulmamme mukaiseksi. - Lue Luke 12: 42.
Kappaleeseen 10 viitataan Raamatussa, että vaikka Pietari ei ymmärtänyt, mitä Jeesus tarkoitti - silloinkin kun Jeesuksen sanat olivat järkyttäviä - Pietari pysyi uskollisena Jeesukselle. Kappaleen 11 alussa esitetään toissijainen seikka, jota Pietari ei kyseenalaistanut Jeesuksen opetusta, eikä kuvitellut Jeesuksen tekevän virhettä ja todennäköisesti korjaavan sen jonakin tulevaisuudessa.
Luulen, että voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Pietari toimi oikein ja että olosuhteiden perusteella haluaisimme kaikki jäljitellä häntä. Mutta kuinka voimme jäljitellä Pietarin kiistämätöntä uskollisuutta?
Tässä tehty analogia asettaa hallintoelimen "uskollisen taloudenhoitajan" äänenä Jeesuksen rooliin. Pietarin kiistattoman uskollisuuden ja vaikeiden opetusten hyväksymisen tulisi vastata sitä, miten suhtaudumme hallintoelimen tuleviin uusiin ja vaikeisiin käsityksiin. Jos Pietari ei usko Jeesuksen olevan väärässä ja vetäytyisi myöhemmin, meidän ei pitäisi ajatella hallintoelintä. Vahva merkitys on, että sen tekeminen merkitsisi epälojaalisuutta. Tätä kantaa vahvistaa hienovaraisesti se tosiasia, että täysin kymmenesosa pettämistä koskevasta artikkelista on omistettu tälle nimenomaiselle päättelylle.
Pitääkö minun huomauttaa, että Jeesuksen Kristuksen ja hallintoelimen opetusten vertaaminen on väärä analogia? Hänellä oli todella ikuisen elämän sanat. Mikä mies tai miesten ryhmä voi sanoa saman? Sitten on tosiasia, että Jeesus ei koskaan tee virhettä, joten hänen ei koskaan tarvinnut luopua sanoistaan. Hallintoneuvoston on täytynyt luopua niin monta kertaa, että voit todella ostaa kirjan Amazon.comista, jossa luetellaan opilliset muutokset. (Se on luopioilta, joten en suosittele sen ostamista.)
Jos elinaikana todistettuna jatkuvista muutoksista ja toisinaan täydellisestä hylkäämisestä pitkään pidettyihin ja vaalia uskomuksia kohtaan, on taipumus suhtautua viimeisimpään jonkin verran epäilyttävään tulkintaan tietyllä varovaisuudella, jopa pelottavuudella, niin ... voidaanko todella syyttää ? Onko se todella lojaali toiminta?
Suurin osa meistä on pitänyt uskollisuutemme Jeesukseen Kristukseen ennallaan - vain yhden esimerkin antamalla - sarjan "parannuksia", joihin sisältyy "tämän sukupolven" merkitys. (1990-luvun puoliväliin mennessä nämä tarkennukset olivat saavuttaneet pisteen, jossa kukaan ei tiennyt enää, mihin me uskoimme aiheesta. Muistan lukeneen ja lukeneen selityksen uudelleen ja naarmuen päähäni.) Kun sanomme "säilytimme uskollisuutemme", sen pitäisi olla ymmärretään uskollisuudeksi Jeesukselle, ei miehelle tai ihmisryhmälle. Varmasti tuemme edelleen järjestöä ja siten sen edustajia, mutta uskollisuus on ennen kaikkea Jumalalle ja hänen pojalleen velkaa. Älä sijoita sitä sinne, missä se ei kuulu. Joten anteeksi, jos emme hypätä innokkaasti viimeisimpään vaunuun, sen jälkeen kun olemme toistuvasti pettyneet kyseisen raamatunkohdan väärinkäsitysten sarjaan. Tosiasia on, että vaikka edelliset tulkinnat olivatkin virheellisiä, niiden etuna oli tuolloin uskottavuus; jotain, jota ei voida sanoa nykyisen ymmärryksemme vuoksi.
Aikaisemmin, kun heitä kohdattiin tulkinnalla, jolla ei ollut juurikaan järkeä (esimerkiksi Mt. 24:22: n soveltaminen esimerkiksi w74: ssä 12/15 s. 749, kohta 4) tai joka oli erittäin spekulatiivista (1925, 1975 jne.) .), olimme tyytyväisiä odottamaan kärsivällisesti muutosta; tai jos haluat, väijyvä. Myös he tulivat; yleensä edessä jokin kasvoja säästävä lause, kuten "Jotkut ovat ehdottaneet ..." tai passiivinen jännitys: "Se ajateltiin ..." Viime aikoina olemme nähneet "Aiemmin tässä julkaisussa ...", ikään kuin lehti olisi vastuussa. Monet ovat ilmaisseet haluavansa nähdä hallintoelimen ottavan suoremman vastuun tällaisista muutoksista. Kaikkein virkistävintä olisi todellakin myöntää heille tai jopa meille, että meillä on jotain vikaa. Ehkä jonain päivänä. Joka tapauksessa olimme tyytyväisiä odottamaan ajattelematta luopumista uskosta. Julkaisut suosittelivat jopa tällaista odottavaa asennetta. Mutta ei enempää. Jos uskomme edes, että hallintoelin on erehtynyt, olemme epälojaaleja.
Tämä on vain viimeisin ja räikein joukko kutsuja uskollisuuteen ja tottelevaisuuteen hallintoelimelle. On hämmentävää, miksi tämä teema esiintyy julkaisuissa ja kokoontumis- ja kokoontumisalustalla yhä useammin. Ehkä se on, että on olemassa hyvin suuri joukko uskollisia vanhempia ihmisiä, jotka ovat nähneet liikaa spekulaatioita painossa ja liikaa opillisten opetusten kääntämistä. En näe mitään joukkomuuttoa, sillä nämä ovat Pietarin tapaan tietoisia siitä, ettei mihinkään muuhun mennä. He eivät myöskään ole valmiita vain sokeasti hyväksymään mitään uutta opetusta, joka tulee putkesta. Luulen, että kenties on laaja-alainen, ruohonjuuritason joukko todistajia tällä tunteella, eikä hallintoelin tiedä mitä siitä tehdä. Nämä eivät ole osa hiljaista kapinaa, mutta he harjoittavat hiljaista irtisanoutumista kannasta, jonka mukaan hallintoelin tosiasiallisesti ohjaa heidän elämäänsä ja että kaikki, mitä hallintoelin sanoo, on otettava ikään kuin se laskeutuisi korkealta. Sen sijaan he pyrkivät luomaan läheisemmän siteen Luojaansa samalla kun tukevat maailmanlaajuista kristillistä veljeyttä.
Se on minun mielestäni se joka tapauksessa. Jos sinusta tuntuu erilaiselta, voit kommentoida.
Hyvin kirjoitettu artikkeli! Olen utelias… Kun viittasit tässä artikkelissa oleviin henkilöihin luopioksi, mitä tarkoitit. Keitä te luulette luopioista?
Pätevä kysymys. Tuo artikkeli on kirjoitettu yli vuosi sitten, ja näkemykseni luopumuksesta on muuttunut merkittävästi sen jälkeen. Aion kirjoittaa laajan viestin aiheesta, joten sen sijaan, että pääsen siihen täällä, sanon vain, että pidän luopumusta sellaisena, kuin Raamattu sen määrittelee, mikä eroaa olennaisesti organisaation mielestä .
Teknisesti jokainen, joka on tällä sivustolla, on luopio, jonka GB opettaa, olemme kaikki täällä, koska meillä on erimielisyyksiä "totuuden" kanssa.
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ellei GB ota askel taaksepäin ja salli itsemääräämisoikeutta, kaikki uudistukset on tuomittu, koska mielestäni on monia uskollisia JW: tä, heidän silmänsä jopa epäjumalanpalvelussa ja näyttää siltä, ettei niitä ole annettu.