[Katsaus lokakuun 15, 2014 Vartiotorni artikkeli sivulla 7]

”Usko on varma odotus siihen, mitä toivotaan.” - Heb. 11: 1

 

Sana uskosta

Usko on niin elintärkeää selviytymisellemme, että Paavali ei toimittanut meille termin innoittamana määritelmän, vaan myös kokonaisen esimerkillisen luvun, jotta ymmärrämme täysin tämän termin laajuuden, sitä parempi kehittää sitä omaan elämäämme. . Useimmat ihmiset ymmärtävät väärin mitä usko on. Suurimmalle osalle se tarkoittaa uskoa johonkin. James kuitenkin sanoo, että ”demonit uskovat ja tärisevät”. (James 2: 19) Heprealaisten luku 11 tekee selväksi, että usko ei ole vain uskoa jonkun olemassaoloon, vaan uskoa kyseisen ihmisen luonteen. Usko Jehovaan tarkoittaa uskoa olevansa totta itselleen. Hän ei voi valehdella. Hän ei voi rikkoa lupausta. Siksi usko Jumalaan tarkoittaa uskoa siihen, että mitä hän on luvannut tapahtua. Jokaisessa Paavalin heprealaisessa kirjassa 11 antamassa esimerkissä uskon miehet ja naiset tekivät jotain, koska he uskoivat Jumalan lupauksiin. Heidän uskonsa oli elossa. Heidän uskonsa osoitettiin kuuliaisuudessa Jumalalle, koska he uskoivat Hänen pitävän lupauksensa heille.

”Lisäksi ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa, sillä jokaisen, joka lähestyy Jumalaa, on uskottava olevansa se ja se hänestä tulee palkitsija niistä, jotka etsivät häntä tosissaan. ”(Heb 11: 6)

Voimmeko uskoa valtakuntaan?

Mitä keskimääräinen Jehovan todistaja päättää nähdessään tämän viikon tutkimusartikkelin otsikon?
Valtakunta ei ole henkilö, vaan käsite, järjestely tai valtionhallinto. Missään Raamatussa ei kerrota olevan uskomattoman uskoa tällaiseen asiaan, koska sellaiset asiat eivät voi antaa tai pitää lupauksia. Jumala voi. Jeesus voi. He ovat molemmat henkilöitä, jotka voivat ja voivat antaa lupauksia ja jotka pitävät ne aina.
Jos nyt tutkimuksessa yritetään sanoa, että meillä pitäisi olla horjumaton usko siihen, että Jumala pitää lupauksensa perustaa valtakunta, jolla hän sovittaa kaiken ihmiskunnan häneen, niin se on erilaista. Kun kuitenkin otetaan huomioon kuningaskunnan ministeriön toistuvat osat, aiemmat vartiotornit sekä kongressi- ja vuotuiset kokousohjelmakeskustelu, on todennäköisempää, että taustalla oleva viesti on uskoa edelleen, että Kristuksen valtakunta on vallannut 1914: n jälkeen, ja uskoa ( eli usko), että kaikki tuohon aikaan perustuvat oppimme ovat edelleen totta.

Jotain merkittävää liittojen suhteen

Sen sijaan, että käymme läpi tämän tutkimusartikkelin kappaleittain, yritämme tällä kertaa temaattista lähestymistapaa päästäksemme avainkohteeseen. (Tutkimuksen aihejaottelusta on vielä paljon hyötyä, ja se löytyy lukemalla Menrovin arvostelu.) Artikkelissa käsitellään kuutta liittoa:

  1. Abrahamin liitto
  2. Lakisopimus
  3. Davidicin liitto
  4. Liitto papille kuten Melkisedek
  5. uusi liitto
  6. Valtakunnan liitto

Niistä kaikista on hieno pieni yhteenveto sivulla 12. Huomaat, kun näet sen, että Jehova teki niistä viisi, kun taas Jeesus teki kuudennen. Se on totta, mutta tosiasiassa Jehova teki ne kaikki kuusi, sillä kun katsomme valtakunnan liittoa, löydämme tämän:

”… Teen liiton kanssasi, aivan kuten isäni on tehnyt liiton kanssani valtakunnan puolesta…” (Lu 22: 29)

Jehova teki valtakunnan liiton Jeesuksen kanssa, ja Jeesus - kun Jumala nimitti kuninkaan - laajensi liiton näille seuraajille.
Joten Jehova teki jokaisen liiton.
Mutta miksi?
Miksi Jumala tekisi liittoja ihmisten kanssa? Mihin päähän? Kukaan ei mennyt Jehovan luo sopimuksella. Abraham ei mennyt Jumalan luo ja sanonut: ”Jos olen uskollinen sinulle, teetkö sopimuksen (sopimuksen, sopimuksen, liiton) kanssani?” Abraham teki vain uskon kautta sen, mitä hänelle käskettiin. Hän uskoi Jumalan olevan hyvä ja että hänen kuuliaisuutensa palkitaan jollain tavalla, jonka hän tyytyi jättämään Jumalan käsiin. Jehova lähestyi Abrahamia lupauksella, liitolla. Israelilaiset eivät kysyneet Jehovalta lakikoodeja; he vain halusivat olla vapaita egyptiläisistä. He eivät myöskään pyytäneet tulla pappeiksi. (Ex 19: 6) Kaikki, mikä tuli Jehovan siniseltä. Hän olisi voinut juuri mennä eteenpäin ja antaa heille lain, mutta hän teki sen sijaan liiton, sopimussopimuksen heidän kanssaan. Samoin David ei odottanut olevansa sellainen, jonka kautta Messias tulisi. Jehova antoi hänelle tämän ei-toivotun lupauksen.
Tämä on tärkeää ymmärtää: Jokaisessa tapauksessa Jehova olisi suorittanut kaiken, mitä hän teki, tosiasiallisesti tekemättä lupaavaa sopimusta tai liittoa. Siemen olisi tullut Abrahamin ja Daavidin kautta, ja kristityt olisivat edelleen adoptoituja. Hänen ei tarvinnut antaa lupausta. Hän valitsi kuitenkin niin, että jokaisella olisi jotain erityistä, johon uskoa; jotain erityistä työskennellä ja toivoa. Sen sijaan, että uskoisi mihinkään epämääräiseen, määrittelemättömään palkkioon, Jehova antoi heille rakkaudella selkeän lupauksen, vannomalla valan liiton sinetöimisestä.

"Samalla tavalla, kun Jumala päätti osoittaa lupauksen perillisille selkeämmin aikomuksensa muuttumattomuuden, hän takasi sen valalla, 18 Jotta kahta muuttumatonta asiaa, jossa Jumalan on mahdotonta valehdella, meillä, jotka olemme paenneet turvapaikkaan, voimme voimakkaasti kannustaa tarttumaan tiukasti meille asetettuun toivoon. 19 Meillä on tämä toivo sielujen ankkurina, niin varma ja luja, ja se tulee sisään verhoon ”, (Heb 6: 17-19)

Jumalan liitot palvelijoidensa kanssa antavat heille ”vahvan rohkaisun” ja tarjoavat erityisiä asioita, joita voidaan toivoa ”sielun ankkurina”. Kuinka ihmeellinen ja välittävä on meidän Jumalamme!

Puuttuva liitto

Olipa kyseessä yhden uskollisen henkilön tai suuren ryhmän kanssa - jopa testaamattoman kanssa, kuten Israelin erämaassa -, Jehova tekee aloitteen ja perustaa liiton osoittaakseen rakkautensa ja antaakseen palvelijoilleen jotain työtä ja toivoa.
Joten tässä on kysymys: Miksi hän ei tehnyt liittoa muiden lampaiden kanssa?

Miksi Jehova ei tehnyt liittoa muiden lampaiden kanssa?

Jehovan todistajille opetetaan, että muut lampaat ovat kristittyjen luokka, jolla on maallinen toivo. Jos he uskovat Jumalaan, hän palkitsee heidät iankaikkisella elämällä maan päällä. Laskemme mukaan he ylittävät voitetun (väitetään rajoitetun 144,000-yksilöihin) huomattavasti 50: llä 1: lle. Joten missä on Jumalan rakastava liitto heitä varten? Miksi niitä näennäisesti sivuutetaan?
Eikö ole kummallista epäjohdonmukaista, että Jumala tekee liiton uskollisten henkilöiden, kuten Abraham ja Daavid, sekä ryhmien, kuten israelilaisten, Mooseksen alla ja voiteltujen kristittyjen, kanssa Jeesuksen kanssa, jättäen täysin huomiotta miljoonat uskolliset, jotka palvelevat häntä tänään? Eikö meidän odottaisi, että Jehova, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti, on asettanut miljoonille uskollisille jonkin liiton, jonkin palkkion lupauksen? (Hän 1: 3; 13: 8) Jotain?…. Jonnekin?…. Haudattu kristillisiin kirjoituksiin - ehkä Ilmestyskirjaan, loppuaikoille kirjoitettuun kirjaan?
Hallintoelin pyytää meitä uskomaan valtakunnan lupaukseen, jota ei ole koskaan annettu. Jumalan Jeesuksen kautta antama valtakunnan lupaus oli kristityille kyllä, mutta ei muille lampaille, kuten Jehovan todistajat ovat määritellyt. Heille ei ole valtakunnan lupausta.
Ehkä, kun epävanhurskaiden ylösnousemus tapahtuu, tulee olemaan toinen liitto. Ehkä tämä on osa avattavien 'uusien vieritysten tai kirjojen' osaa. (Il 20:12.) Kaikki ovat tietysti tässä vaiheessa oletuksia, mutta olisi johdonmukaista, että Jumala tai Jeesus tekisivät toisen liiton uudessa maailmassa herätettyjen miljardien kanssa, jotta heilläkin voisi olla lupaus toivoa ja toimia kohti.
Siitä huolimatta kristittyille, mukaan lukien todelliset muut lampaat - minäkin kaltaisille pakanakristalleille - annettu liitto on uusi liitto, joka sisältää toivon periä valtakunnan meidän Herramme Jeesuksen kanssa. (Luke 22: 20; 2 Co 3: 6; Hän 9: 15)
Nyt se on Jumalan lupaus, johon meillä pitäisi olla horjumaton usko.

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.
    29
    0
    Haluaisitko ajatuksiasi, kommentoi.x