Vältä Jehovan testaamista sydämessäsi

Jotain erittäin huolestuttavaa tapahtui eilen tämän vuoden piirikokouksen perjantaina.
Nyt olen käynyt piirikonventeissa yli 60 vuotta. Suurin osa paremmista, elämääni muuttavista päätöksistäni - tienraivaajana, palvelemisena siellä, missä tarve on suurempi - ovat tulleet seurauksena hengellisestä vauhdista, jonka ihminen saa käymällä piirikonventissa. 1970-luvun loppupuolelle asti nämä vuosikongressit olivat jännittäviä asioita. Ne olivat täynnä profetioita ja olivat ensisijainen foorumi uusien käsitysten julkaisemiselle. Sitten tuli samanaikainen julkaisu Vartiotorni kaikilla sen kielillä. Siitä lähtien tuntui tarkoituksenmukaisemmalta, että uutta valoa tulisi jakaa maailmanlaajuiselle veljeskunnalle sen sivuilla kuin konventtifoorumilta.[I]  Piirikokoukset eivät enää olleet jännittäviä ja niistä tuli jonkin verran toistuvia. Viimeisten 30 vuoden aikana sisältö ei ole muuttunut paljoakaan, ja profetioiden ilmoitukseen on nyt kiinnitetty vähän huomiota. Kristillisen persoonallisuuden kehitys ja käytännesääntöjemme noudattaminen ovat hallitsevia teemoja nykyään. Pyhien kirjoitusten tutkiminen ei ole kovin syvällistä, ja vaikka jotkut meistä vanhemmista kaipaavat syvempien tutkimusten "vanhoja hyviä aikoja", olemme tyytyväisiä hyötymään kohottavasta ilmapiiristä, joka syntyy kolmen päivän upotuksesta kristilliseen yhteisöön ja hengelliseen ruokinta.
Se on kuin menisi vuosittaiselle seurakunnan piknikille. Mary tuo hänelle kotitekoisen kahvikakun ja Joanin, hänen allekirjoitetun perunasalaatinsa, ja sinä pelaat samoja pelejä ja puhut samoista asioista, mutta silti et menetä sitä, koska se on ennakoitavaa ja lohduttavaa ja kyllä, rakentavaa.
En sano, että vuosikongresseissamme ei ole ollut tervetulleita parannuksia. Pitkien keskustelujen poistaminen lyhyempien symposiumosien hyväksi on auttanut vauhdittamaan vauhtia. Näyttelijät draamissa osoittavat huomattavaa parannusta; ainakin omassa osassani maailmaa. Menneet ovat liioiteltuja eleitä, jotka heikensivät aihetta. Jopa piirikokousneuvotteluille tyypilliset viipaloidut puhemallit ovat kaikki kadonneet.
Eilisiä istuntoja olisi voitu kuvailla miellyttäväksi, jos ei ole inspiroitua, orkesterikoostumukseksi, ellei sitä ole tapahtunut iltapäiväosan ”Vältä Jehovan testaamista sydämessäsi” esittämästä ristiriitaisesta keskeytyksestä.
Olen tullut pois piirikonventista tuntien monia asioita, mutta en ole koskaan tuntenut olevani levoton. En ole koskaan tuntenut olevani häiriintynyt hengessäni. En voi enää sanoa sitä.
Puhe käsitteli kolme ydinkysymystä.
Ensinnäkin näyttää siltä, ​​että on niitä, jotka ovat kyllästyneet samaan vanhaan hengelliseen hintaan ja haluavat rikkaamman valikon. Ollakseni oikeudenmukainen, minun on laskettava itseni heidän joukkoonsa. Lihamureke viikko toisensa jälkeen on edelleen ravitsevaa, mutta siitä on vaikea innostua riippumatta siitä kuinka hyvältä se maistuu.
Toiseksi on niitä, jotka ovat eri mieltä joistakin Raamatun tulkinnoista, jotka hallintoelin on julkaissut. Nykyisestä kannastamme erottautumisesta keskusteltiin, ja vaikka en muista, että sitä olisi erikseen mainittu, tulkinnat, kuten nykyinen kantamme "tämän sukupolven" merkityksestä, olivat varmasti heidän mielessään laatiessaan tätä luonnosta.
Lopuksi on joitain, jotka harjoittavat raamatuntutkistelua yksin. Verkkosivustojen tutkimusryhmät mainittiin erikseen.
Vaikuttaa siltä, ​​että puhetaihe on johdettu Ps. 78: 18,

Ja he jatkoivat Jumalan testaamista sydämessään
Kysymällä jotain syötävää heidän sielulleen. "

Varhain osassa luettiin Jeesuksen sanat luukusta 11: 11: "Mikä isä todellakin on sinusta, joka, jos hänen poikansa pyytää kalaa, ehkä antaa hänelle käärme kalan sijasta?"
Jeesus käyttää tätä esimerkkiä opettaakseen meille jotain siitä, miten Jehova vastaa rukouksiimme, mutta Raamattua sovellettiin väärin uskollisen orjaryhmän uuden valon jakamiseen. Meille kerrottiin, että ajattelu, että hallintoelin[Ii] oli tehnyt virheen, mikä vastasi sitä, että Jehova oli antanut meille käärmeen eikä kalan. Vaikka olimme hiljaa ja uskoimme vain sydämessämme, että jokin meille opetettavista asioista on väärin, olemme kuin kapinalliset israelilaiset, jotka ”testasivat Jehovaa sydämessämme”.
Sanomalla tämän he asettavat Jehovan vastuuseen jokaisesta tulkintavirheestä, jonka he ovat koskaan tehneet. Jos jokainen hallintoelimen opetus on kuin Jumalan kala, niin entä vuodet 1925 ja 1975? Entä Mt. 24:34? Kalat Jehovalta, kaikki? Kun 90-luvun puolivälissä hylkäsimme kokonaan tämän sukupolven merkityksen opetuksen, mitä sitten? Jos ruoka olisi peräisin Jehovalta, miksi hylkäämme sen? Jos nämä hylätyt uskomukset eivät olleet Jumalalta - kuka ei voi valehdella - kuinka voimme verrata niitä Jumalan ruokaan? Historiallinen tosiasia osoittaa, että ne ovat seurausta virheellisistä ihmisen spekulaatioista. Kuinka voimme nyt kääntyä ympäri ja jättää huomiotta tämän todellisuuden sanomalla, että jokainen hallintoelimestä tuleva ruokapala on Jehovan ruoka, jota emme saa edes kyseenalaistaa ajatuksissamme peläten Kaikkivaltiaan koettelemista.
Kuinka tällainen Jeesuksen sanojen soveltaminen kunnioittaa Jumalaa, Jehovaa? Ja että nämä sanat tulevat konventtialustalta? Sanat pettävät minut.
Edelleen puhuja käsitteli hallintoelimen, veljien, jotka haluavat parempaa hengellistä ruokaa, kasvavaa ongelmaa. Sanan maidosta kyllästyneenä he haluavat lihaa. Oletan kontekstista, että nämä ovat kyllästyneet kuulemaan materialismista, maallisesta yhdistyksestä, pornografiasta, pukeutumisesta ja hoitamisesta, tottelevaisuudesta, tavoista parantaa saarnaamistamme jne. Ei ole, että he sanovat, että on väärin käsitellä näitä aiheita, jopa niin toistuvasti kuin me. He vain haluavat jotain muuta, jotain syvempää. Jotain lihavaa.
Sellaisille, ja meidän nimemme on legion, he käyttävät Raamattua uudelleen väärin. He viittaavat israelilaisiin, jotka valittivat mannasta. Anteeksi!? Ajatelkaamme tätä läpi!
Israelilaiset olivat kapinoineet Jehovan nimenomaista käskyä vastaan. Tämän seurauksena heidät tuomittiin kävelemään erämaassa 40 vuoden ajan, kunnes kaikki yli 20-vuotiaat kuolivat. Se oli yksinkertainen ja yksinkertainen kuolemamarssi. Manna oli vankilahinta, ja heidän olisi pitänyt tyytyä siihen, koska se oli enemmän kuin ansaitsivat.
Mitä hallintoelin vertaa meitä kapinallisiin israelilaisiin, jotka Jehova on tuominnut kuolemaan? Ovatko pienen hengellisen lihan pyytäminen arvostuksen puutetta? Olemmeko uskottomia Jehovaa kohtaan? 'testata häntä sydämessämme' edes ajattelemiseksi näin?
Kuinka uskallamme pyytää lisää ruokaa! Mistä Dickenit ovat tekemisissä ?!

"Ole hyvä, sir, haluan lisää."

Mestari oli lihava, terve mies; mutta hän muuttui hyvin kalpeaksi. Hän katsoi hämmästyneenä hämmästyksenä pienestä kapinallisesta muutaman sekunnin ajan ja tarttui sitten tukeaan kupariin. Assistentit halvaantui ihmeellä; pojat pelolla.

'Mitä!' sanoi mestari pitkään, heikosta äänestä.

"Ole hyvä, sir," vastasi Oliver, "haluan lisää."

Mestari osui kauhalla Oliverin päähän; kiinnitti hänet käsivarteensa; ja huusivat ääneen helmiä.

Hallitus istui juhlallisessa konklaavissa, kun herra Bumble kiirehti huoneeseen suuressa jännityksessä ja puhui syöttötuolissa olevalle herralle, sanoen:

'Herra. Limbkins, pyydän anteeksi, sir! Oliver Twist on pyytänyt lisää! '

Oli yleinen alku. Kauhaa oli kuvattu jokaisella maalauksella.

"LISÄÄ!" sanoi herra Limbkins. 'Koota itsesi, Bumble, ja vastaa minulle selvästi. Ymmärränkö, että hän pyysi lisää, kun hän oli syönyt ruokavalion osoittaman ehtoollisen? '

"Hän teki, sir", vastasi Bumble.

'Tuo poika ripustetaan', sanoi herrasmies valkoisella liivillä. 'Tiedän, että poika ripustetaan.'

(Oliver Twist - Charles Dickens)

Mannaa ei käytetä Raamatussa kuvaamaan ruokaa, jonka uskollinen ja huomaamaton orja jakelee. Jeesus käytti sitä havainnollisesti kuvaamaan leipää, joka on hänen täydellinen liha ihmiskunnan lunastamiseksi. Kuten manna, joka pelasti tuomitut aikuiset israelilaiset nälkään kuolemasta, hänen lihansa on todellinen leipä, josta saamme ikuisen elämän Jumalalta.
Tämän pyhien kirjoitusten soveltaminen on jälleen yksi kasvavassa väärinkäytösten rivissä, jossa tartumme johonkin vanhasta pyhistä kirjoituksista ja sovellamme sitä käsiteltävään aiheeseen ikään kuin sen pelkkä soveltaminen olisi riittävä todiste. Tämä erityinen puhe oli yleistä heidän kanssaan.
Ehkä kaikkein törkein kohta oli viimeinen. Näyttää siltä, ​​että on yhä enemmän verkkosivustoja, joita veljet käyttävät syventääkseen ymmärrystään pyhistä kirjoituksista. He mainitsivat erityisesti tutkimuspaikat ja sivustot, joissa veljet oppivat kreikkaa ja hepreaa Raamatun ymmärtämiseksi paremmin; ikään kuin NWT ei olisi kaikki mitä tarvitsemme. Aikaisemmin valtakunnan ministeriö puhui tästä.

Siksi ”uskollinen ja huomaamaton orja” ei tue kirjallisuutta, kokouksia tai verkkosivustoja, joita ei ole tuotettu tai järjestetty sen valvonnassa. (km 9 / 07 s. 3 kysymysruutu)

Loistava. Ei ongelmaa. Kukaan ei näyttänyt pyytävän heidän hyväksyntäänsä, joten se ei ollut suuri menetys. Ilmeisesti se ei ollut viesti, jonka he yrittivät saada. Joten puhe teki selväksi, että yksittäiset todistajat, jotka osallistuvat tällaisiin tutkimusryhmiin, ovat ”itsekkäitä ja kiittämättömiä” Jehovan tarjoamien palvelujen suhteen uskollisten orjaryhmien kautta. Viitattiin Korahiin ja kapinallisiin, jotka asettivat itsensä Moosesta vastustaviksi ja joita maa nielaisi. Jos teemme minkäänlaista koulun ulkopuolista opiskelua seurakunnan muiden kanssa, joka ei ole osa seurakuntamme järjestelyä, olemme 'epälojaaleja Jehovalle' ja 'koetelemme Jehovaa sydämessämme'.
Huh? Tuomitsevatko he todella vilpittömän raamatuntutkistelun, koska eivät järjestäneet sitä? Siltä näyttää.
Siinä tapauksessa, että ajattelet heidän viittaavan luopioihin, oli puheen aikana varsin selvää, etteivät he ole. He puhuvat uskollisista Jehovan todistajista, jotka eivät tyydy rajoittamaan raamatullista koulutustaan ​​järjestön asettamiin rajoituksiin. Haluaisin esimerkiksi, että minulla olisi aikaa oppia hepreaa ja kreikkaa, jotta voisin lukea Raamattua sen alkuperäisillä kielillä. Jos kuitenkin tekisin niin, testasin tämän puheen mukaan ”Jehovaa sydämessäni”. Mikä merkittävä väite.
Itse asiassa hallintoelimen mukaan seurauksena Raamatun tutkimuksesta ja Beroean-piketit verkkosivustolla, olemme Korahin kulkemalla polulla. Osoitamme itsekästä ja kiittämätöntä asennetta Jehovan säännöksiin ja koemme itse asiassa hänen kärsivällisyyttään. Syntimme näyttää olevan, että olemme 'tutkineet huolellisesti Raamattua siitä, ovatko nämä asiat niin'. (Apostolien teot 17:11.) On hyvin outoa tunne, että tuomitsen niin ankarasti ne, joita olen arvostanut koko elämäni niin suuressa arvossa.
Mitä Raamatun todisteita he esittivät tuomitsemaan kristityt, jotka kokoontuvat tutkimaan Jumalan sanaa? Mt. 24: 45 - 47. Lue se ja kerro minulle, onko siinä tutkimuksessa realistista soveltamista, joka mahdollistaisi sellaisten henkilöiden tuomitsemisen, jotka haluavat tutkia Raamattua yksin kokouksen ulkopuolella tai kokouksen valmistelussa?
Oli uskonnollinen järjestö, joka vartioi niin innokkaasti omia asetuksiaan, että se kielsi Raamatun lukemisen ja pani täytäntöön sen kiellon tuomitsemalla tällaiset harhaoppiset polttamaan tulisessa helvetissä. Tietenkään se ei ole meitä. Voi ei, se ei voi koskaan olla meitä.
Nyt voit nähdä, miksi tämä on minulle niin huolestuttavaa. En ole emotionaalinen mies. Varmasti ei kyyneliin annettu. Kuitenkin, kun istuin siellä kuunnellessani tätä puhetta, tunsin olevani itkeä. Puhtain, kaunein asia, jonka olen koskaan tuntenut, on totuus, jonka Jehovan kansa opetti minulle. Järjestö on ollut kirkas tähti elämässäni; veljeskunta, turvani. Varmuus siitä, että meillä on totuus ja nautimme Jehovan rakkaudesta ja siunauksesta, on kallio, johon pidän kiinni myrskyisässä meressä, joka on tämä vanha maailma.
Tämä puhe uhkasi viedä sen minulta.
Sillä on suunnilleen yhtä paljon paikkaa piirikokouksessa kuin kiehuvalla posliini-iholla.

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.