Hei kaikki!

Minulta kysytään usein, onko meidän oikein rukoilla Jeesusta Kristusta. Se on mielenkiintoinen kysymys.

Olen varma, että kolminaisuusoppilainen vastaisi: "Tietenkin meidän tulee rukoilla Jeesusta. Loppujen lopuksi Jeesus on Jumala." Tuosta logiikasta seuraa, että kristittyjen tulisi myös rukoilla Pyhää Henkeä, koska kolminaisuuden uskovan mukaan Pyhä Henki on Jumala. Mietin, kuinka aloittaisit rukouksen Pyhälle Hengelle? Kun rukoilemme Jumalaa, Jeesus käski meidän aloittaa rukouksemme tällä tavalla: "Isä meidän taivaassa..." (Matt. 6:9) Joten meillä on hyvin tarkka ohje kuinka puhua Jumalalle: "Isä meidän taivaassa..." Hän ei kertonut meille mitään siitä, kuinka hänen pitäisi puhua "Jeesus Jumala taivaassa" tai kenties "Kuningas Jeesus"? No liian muodollinen. Miksei "veljemme taivaassa..." Paitsi veli on liian epämääräinen. Loppujen lopuksi sinulla voi olla monia veljiä, mutta vain yksi Isä. Ja jos aiomme noudattaa kolminaista logiikkaa, kuinka rukoilemme jumaluuden kolmatta persoonaa? Minusta on tärkeää säilyttää perheellinen puoli suhteemme Jumalaan, eikö niin? Joten Jahve on Isä ja Yeshua on veli, jotta se tekisi pyhän hengen… mitä? Toinen veli? Ei. Tiedän… ”Setämme taivaassa…”

Tiedän olevani naurettava, mutta otan vain kolminaisuuden seuraukset loogiseen lopputulokseen. Näetkö, en ole kolminaisuusoppi. Suuri yllätys, tiedän. Ei, pidän yksinkertaisemmasta selityksestä, jonka Jumala antaa meille auttaakseen meitä ymmärtämään suhteenmme häneen – isä/lapsi-suhteen. Se on jotain, johon voimme kaikki samaistua. Ei siinä ole mitään mysteeriä. Mutta näyttää siltä, ​​​​että järjestäytynyt uskonto yrittää aina sekoittaa asian. Joko se on kolminaisuus, tai se on jotain muuta. Minut kasvatettiin Jehovan todistajaksi, eivätkä he opeta kolminaisuutta, mutta heillä on toinen tapa sotkea isä/lapsi-suhde, jota Jumala tarjoaa jokaiselle Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jehovan todistajana minulle opetettiin pienestä pitäen, ettei minulla ollut etuoikeutta kutsua itseäni Jumalan lapseksi. Parasta, mitä voin toivoa, oli olla hänen ystävänsä. Jos pysyisin uskollisena järjestölle ja käyttäytyisin kuolemaani asti ja sitten nousisin kuolleista ja pysyin uskollisena vielä 1,000 vuotta, silloin kun Kristuksen tuhatvuotishallitus päättyi, minusta tulisi silloin ja vain silloin Jumalan lapsi, osa hänen universaali perheensä.

En enää usko siihen, ja tiedän, että monet teistä, jotka kuuntelevat näitä videoita, ovat kanssani samaa mieltä. Tiedämme nyt, että kristittyjen toivona on tulla Jumalan adoptiolapsiksi sen järjestelyn mukaisesti, jonka Isämme on tehnyt ainosyntyisen Poikansa kuoleman kautta maksetun lunnaan kautta. Tällä tavoin voimme nyt puhua Jumalasta Isäksemme. Mutta kun otetaan huomioon Jeesuksen keskeinen rooli pelastuksessamme, pitäisikö meidänkin rukoilla häntä? Loppujen lopuksi Jeesus sanoo meille Matteuksen 28:18:ssa, että "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." Jos hän on kakkospäällikkö kaikissa asioissa, niin eikö hän ansaitse rukouksemme?

Jotkut sanovat: "Kyllä". He viittaavat Joh. 14:14:ään, jossa New American Standard Biblen ja monien muiden mukaan lukee: "Jos pyydät minulta jotain minun nimessäni, minä teen sen."

On kuitenkin huomionarvoista, että alkuperäinen American Standard -versio ei sisällä objektipronominia "minä". Siinä lukee: "Jos te pyydät jotain minun nimessäni, sen minä teen", ei "jos te pyydät minulta jotain minun nimessäni".

Ei myöskään kunnioitettava King James Bible: "Jos te pyydät jotakin minun nimessäni, minä teen sen."

Miksi joissakin arvostetuissa Raamatun versioissa ei ole objektipronominia "minä"?

Syynä on, että kaikki saatavilla olevat Raamatun käsikirjoitukset eivät sisällä sitä. Joten miten päätämme, mikä käsikirjoitus hyväksytään alkuperäiselle uskolliseksi?

Käskeekö Jeesus meitä kysymään häneltä suoraan asioita, joita tarvitsemme, vai käskeekö hän meidän kysyä Isältä ja sitten hän Isän edustajana – logos tai sana – toimittaa ne asiat, joihin Isä ohjaa häntä?

Meidän on turvauduttava Raamatun yleiseen harmoniaan päättääksemme, mikä käsikirjoitus hyväksyä. Tehdäksemme sen meidän ei tarvitse edes mennä Johanneksen kirjan ulkopuolelle. Seuraavassa luvussa Jeesus sanoo: "Sinä et valinnut minua, vaan minä valitsin sinut ja asetin sinut, että sinä menisit kantamaan hedelmää ja että sinun hedelmäsi pysyisi, jotta mitä ikinä anotte Isältä minun nimessäni Hän voi antaa sinulle." (Joh. 15:16 NASB)

Ja sitten seuraavassa luvussa hän taas kertoo meille: ”Ja sinä päivänä et kysele Minulta mistään. Totisesti, totisesti sanon sinulle, jos pyydät Isältä jotakin minun nimessäni, Hän antaa sen sinulle. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään Minun nimessäni; ano, niin saat, jotta ilosi tulisi täyteen." (Joh. 16:23, 24 NASB)

Itse asiassa Jeesus vetää itsensä kokonaan pois anomusprosessista. Hän jatkaa: ”Sinä päivänä sinä pyydät Minun nimessäni ja En sano teille, että aion pyytää Isältä teidän puolestanne; sillä Isä itse rakastaa teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet minun lähteneen Isän luota." (Joh. 16:26, 27 NASB)

Hän itse asiassa sanoo, ettei hän pyydä Isältä meidän puolestamme. Isä rakastaa meitä ja siksi voimme puhua hänelle suoraan.

Jos meidän oletetaan kysyvän suoraan Jeesukselta, hänen täytyisi esittää pyyntö Isältä meidän puolestamme, mutta hän sanoo meille suoraan, ettei hän tee niin. Katolisuus vie tämän askeleen pidemmälle ottamalla pyhät mukaan vetoomusprosessiin. Sinä rukoilet pyhää, ja pyhä anoo Jumalaa. Näethän, koko prosessin tarkoituksena on erottaa meidät taivaallisesta Isästämme. Kuka haluaa pilata suhteemme Isä Jumalaan? Tiedätkö kuka, eikö niin?

Mutta entä ne paikat, joissa kristityt on kuvattu puhuvan suoraan Jeesukselle, jopa esittämässä hänelle anomuksia. Esimerkiksi Stefanos huusi suoraan Jeesukselle, kun häntä kivitettiin.

The New International Version kääntää sen: "Kun he kivittivät häntä, Stefanos rukoili: "Herra Jeesus, ota vastaan ​​minun henkeni." (Apostolien teot 7:59)

Mutta se ei ole tarkka käännös. Useimmat versiot tekevät sen, "hän huusi". Tämä johtuu siitä, että tässä esitetty kreikkalainen verbi - epikaloumenon (ἐπικαλούμενον), joka on yleinen sana, joka tarkoittaa yksinkertaisesti "huutoa", eikä sitä koskaan käytetä rukouksen yhteydessä.

proseuchomai (προσεύχομαι) = "rukoilla"

epikaloumenon (ἐπικαλούμενον) = "huutaa"

En yritä lausua sitä – se on yleinen sana, joka tarkoittaa yksinkertaisesti "huutoa". Sitä ei koskaan käytetä viitattaessa rukoukseen, joka on kreikaksi kokonaan eri sana. Itse asiassa tuota kreikan sanaa rukoukselle ei koskaan käytetä missään Raamatussa Jeesuksen yhteydessä.

Paavali ei käytä kreikan sanaa rukoukseen, kun hän sanoo anoneen Herraa poistamaan piikki hänen kyljestään.

"Joten, jotta en tulisi omahyväisemmäksi, minulle annettiin piikki lihassani, Saatanan lähettiläs, piinaamaan minua. Kolme kertaa pyysin Herraa ottamaan sen pois minulta. Mutta hän sanoi minulle: "Minun armoni riittää sinulle, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." (2 Korinttolaisille 12:7-9 BSB)

Hän ei kirjoittanut: "Kolme kertaa rukoilin Herraa", vaan käytti sen sijaan eri sanaa.

Viitataanko tässä Herraan, Jeesukseen vai Jehovaan? Poika vai Isä? Lordi on nimike, jota käytetään vaihtokelpoisesti näiden kahden välillä. Emme siis voi sanoa varmaksi. Jos oletetaan, että se on Jeesus, meidän on mietittävä, oliko tämä näky. Paavali puhui Jeesukselle Damaskoksen tiellä, ja hänellä oli muitakin näkyjä, joihin hän viittaa kirjoituksissaan. Tässä näemme, että Herra puhui hänelle hyvin erityisellä lauseella tai hyvin erityisillä sanoilla. En tiedä teistä, mutta kun rukoilen, en kuule ääntä taivaasta, joka antaisi minulle sanallisen vastauksen. Huomaa, etten ole apostoli Paavalin tasolla. Ensinnäkin Paavalilla oli ihmeellisiä näkyjä. Voisiko hän viitata Jeesukseen näyssä, aivan kuten Pietarilla oli, kun Jeesus puhui hänelle katolla Korneliuksesta? Hei, jos Jeesus koskaan puhuu minulle suoraan, aion vastata hänelle suoraan, tietysti. Mutta onko se rukous?

Voisimme sanoa, että rukous on yksi kahdesta asiasta: Se on tapa pyytää jotakin Jumalalta, ja se on myös keino ylistää Jumalaa. Mutta voinko pyytää sinulta jotain? Se ei tarkoita, että rukoilen sinua, vai mitä? Ja voin kehua sinua jostakin, mutta jälleen kerran, en sanoisi rukoilevani sinua. Rukous on siis enemmän kuin keskustelua, jossa teemme pyyntöjä, etsimme opastusta tai kiitämme – kaikkea mitä voimme tehdä lähimmäiselle tai toiselle. Rukous on väline, jolla kommunikoimme Jumalan kanssa. Tarkemmin sanottuna se on tapa, jolla puhumme Jumalan kanssa.

Ymmärtääkseni se on asian ydin. Johannes paljastaa Jeesuksesta, että "kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi - lapsiksi, jotka eivät ole syntyneet verestä eivätkä ihmisen halusta tai tahdosta, vaan syntyneet Jumalasta .” (Joh. 1:12, 13 BSB)

Emme saa valtuuksia tulla Jeesuksen lapsiksi. Meille on annettu valtuudet tulla Jumalan lapsiksi. Ensimmäistä kertaa ihmisille on annettu oikeus kutsua Jumalaa henkilökohtaiseksi Isäkseen. Millaisen etuoikeuden Jeesus on tehnyt meille mahdolliseksi: kutsua Jumalaa "Isäksi". Biologisen isäni nimi oli Donald, ja kaikilla maan päällä oli oikeus kutsua häntä hänen nimellä, mutta vain minulla ja siskollani oli oikeus kutsua häntä "isäksi". Joten nyt voimme kutsua Kaikkivaltiasta Jumalaa "isäksi", "isäksi", "abaksi", "isäksi". Miksi emme haluaisi hyödyntää sitä täysimääräisesti?

En pysty määrittelemään sääntöä siitä, pitäisikö sinun rukoilla Jeesusta vai ei. Sinun on tehtävä mitä omatuntosi käskee. Mutta tehdessäsi päätöstä, harkitse tätä suhdetta: Perheessä voi olla useita veljiä, mutta vain yksi Isä. Puhut vanhimman veljesi kanssa. Miksi ei? Mutta keskustelut isäsi kanssa ovat erilaisia. Ne ovat ainutlaatuisia. Koska hän on sinun isäsi, ja niitä on vain yksi.

Jeesus ei koskaan käskenyt meitä rukoilemaan häntä, vaan vain rukoilemaan hänen Isäänsä ja meidän, hänen Jumalaansa ja meidän Jumalaamme. Jeesus antoi meille suoran yhteyden Jumalaan henkilökohtaisena Isämmenä. Miksi emme haluaisi hyödyntää sitä joka tilaisuudessa?

Jälleen kerran, en tee sääntöä siitä, onko oikein vai väärin rukoilla Jeesusta. Se ei ole minun paikkani. Se on omantunnon asia. Jos haluat puhua Jeesuksen kanssa veljenä toiselle, se on sinusta kiinni. Mutta mitä tulee rukoukseen, siinä näyttää olevan ero, jota on vaikea mitata määrällisesti, mutta joka on helppo havaita. Muista, se oli Jeesus, joka käski meidän rukoilla taivaallista Isää ja opetti meille kuinka rukoilla taivaallista Isäämme. Hän ei koskaan käskenyt meitä rukoilemaan itseään.

Kiitos tämän työn katsomisesta ja tuesta.

Lisätietoja tästä aiheesta on tämän videon kuvauskentässä olevasta linkistä. https://proselytiserofyah.wordpress.com/2022/08/11/can-we-pray-to-jesus/

 

 

Meleti Vivlon

Artikkelit kirjoittanut Meleti Vivlon.
    16
    0
    Haluaisitko ajatuksiasi, kommentoi.x